UDR huollon loppusuora – Udr story Osa 3
Tulee tämä viimeinen huoltoartikkeli hieman myöhässä, mutta lienee parempi myöhään kuin jättää kirjoittamatta.
Ensimmäisessä huoltopostauksessa pääsin iskareihin asti ja jäljelle jäi vielä taka-akselin huolto sekä niputtaminen ja renkaat.
Desert Racerissä taka-akseli ja takakardaani saavat aika moisen kivisuihkun ajon aikana ja siitä syystä ne myös näyttävät käytetyinä varsin roisilta ulkoapäin. Edellinen omistaja on varmatenkin ajanut suurimman osan ajasta soramontulla (kumma juttu, kun auto on oikeastaan sellaiseen ajoon tehtykin). Taka-akseliin halusin vaihtaa kaikki muovit, jotta akseli varmasti pysyy tiiviinä ja ei näyttäisi niin rotan syömältä. Vanhojen osien purku sujui varsin mallikkaasti heti sen jälkeen, kun olin saanut pyörän hexit taisteltua irti. Hexit olivat päässeet 6s käytössä sen verran nuljaamaan, että tappi oli kaivanut itsensä melkein varttikierroksen hexin sisään. Hexin täyden tuhoamisen jälkeen sain lopulta hexit pois ja akselit osiin. Bashauskäyttöä ajatellen optiona saatavat aluhexit (8568) ei ehkä ole huono idea. Itsehän halusin säilyttää originaali levyjarru lookin ja muovi hexit.
Takaperään tein luonnollisesti täyden huollon ja kaikki rattaat pestiin kuten myös laakerit pestiin sekä rasvattiin tai vaihdettiin tarpeen mukaan. Rakenteeltaan perä on siitä erikoinen, että perämurikassa on heti kardaanin sisääntulossa samanlainen planeettatyyppinen alennusvaihde, kuin keskivaihteisossa on etupäähän ja siitä voima tuodaan suoran perälle josta veto jaetaan taka-akseleille. Autossa on vakiona 100% lukkospooli takana, jonka päivitän huollossa tasauspyörästöön (8576) paremman rata-ajettavuuden saavuttamiseksi. Spoolin ollessa asennettuna autoa vaivaa vahva ”HighSide” kaatumatauti, jos vain pitoa on vähänkään enemmän. Tämä on enemmän kuin raivostuttava ominaisuus, samoin myös rata-ajoon auton ikuinen drift tekee siitä turhan vikuran ajaa.
Turhaa vaivaa aiheutti varsin puutteellinen laakerisarja, josta ei tämän auton kassa ollut suurempaa hyötyä. Ilmeisimmin laakerisarja on väärin pakattu tai väärällä etiketillä (reklamoin tästä valmistajalle ja asia selvinee kyllä), koska sopivia laakereita oli niin vähän. Alkuperäisten laakereiden pesu ei kuitenkaan ollut ongelma ja kaikki laakerit olivat pysyneet hyvänä, joten pelkällä pesulla ja uudelleen rasvauksella selvittiin. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen asia sillä tuntuu, että Traxxas käyttää autoissaan varsin laadukkaita laakereita sillä kuntonsa vuoksi vaihdettavia laakereita on ollut tullut vastaan todella vähän. Pesun jälkeen laakerit ovat tuntuneet käsin pyöritellessä täysin jouheilta ilman mitään pykeltämistä.
Optiona saatava tasauspyörästö toimitetaan valmiiksi rasvattuna (bolt on) eli sisällä oli tuollaista varsin sitkoista ja vanuvaa rasvaa. Rasva oli helppo poistaa ruuvimeisleillä ja rattaat pesin vielä jarrukliinerissä, jotta suurin osa alkuperäisrasvasta tuli pois. Kasasin tasauspyörästön uudelleen 80k Hudyn öljyllä (106580).
Uusien akselinkuorien sisään oli mukava kasata puhtaat ja uudelleen rasvatut komponentit. Tiivistin taka-akselin kuoret samalla tavalla ohuella vaseliinimadolla, kuten keskivaihteiston, jotta pölyä ei pääse perän sisälle.
Taka-akselin alkuperäiset ylälinkit olivat varsin vääntyneet jo minulle tullessa, joten ne menivät myös päivitykseen. Traxxakselta itseltäään löytyykin järeämmät ylälinkit (8542X), jotka ovat melkolailla alkuperäisiä järeämmät. Samalla autoon tulee RPM:n valmisteena uudet alatukivarret (Trailing arms 81282) sekä niille Skid platet (81362). RPM:n tuotteista jää hyvä maku siinä, että tuotteen mukana tulee yleensä ohje ja tuotteissa on mainittu selkeästi minkä tuotteiden kanssa ne on tarkoitettu käytettäväksi. Kaikin puolin loppuun ajateltuja ja laadukkaan tuntuisia osia.
Kasaan auton niin sanottuun tehdassetuppiin, joten kasaaminen on aika simppeliä ruuvaamista paikoilleen, kun huoltotoimet on tehty. Toki tässä autossa todellakin saa ruuvata jos jotakin suurempaa pitää tehdä ja rungosta jotain irroittaa 😀 .
Seuraavana asensin sähköt takaisin paikalleen. Jätän auton alkuperäiseksi sähköjen puolesta ainakin siksi aikaa kunnes, jokin näistä luovuttaa. Auto kun on tehty Traxxaksen omille sähkölaitteille niin kaikki on mukava kasata ja niputtaa, kun kaikille on selkeät omat paikat. Nopeudensäädin ruuvataan kiinni ja vastaanotin mahtuu vastaanottimelle tarkoitettuun tiiviiseen koteloon kuten pitää ja kaikki johdot riittävät ilman jatkoja tai lisätöitä. Jotain etua siis on rakennella RTR autoa kittien sijaan. Lopuksi uudet hexit paikalleen vain ja ukkelit takaisin häkin sisään. Lopuksi vielä vanteiden ja renkaiden kimppuun.
Renkaiksi ja vanteiksi valitsin alkuperäiset vanteet (8473) ja niille käännettynä Pro-Linen Hyraxit (10163-00) joita saa myös Desert Racerin omassa koossa. Aina niin vastenmielinen renkaiden liimaaminen meni tällä kertaa todella kivuttomasti, josta kiitos kuuluu Pro-linen tuotteen tarkalle valmistuslaadulle ja täydelliselle sopivuudelle vanteille. Puhdistin ensin renkaat ja vanteet normaalisti jarrukliinerillä ja vedin renkaat vanteille. Hetken sovittelun jälkeen renkaat istuivat vanteilla tarkasti ja lopuksi oli helppo vähän venyttää rengasta ja valutella liima renkaan ja vanteen väliin. Tällä tavalla kaikki liimaukset tulisi sujua.
Nämä Pro-linen Hyraxit ovat todella jäykät renkaat, joten mitään uskomatonta pitoelämystä lienee turha odottaa, mutta muuten kumi tuntuu käsiin todella hyvältä ja tahmeammalta kuin Traxxaksen vakiorengas. Aika näyttää kuinka Hyraxi kestää ja kuinka se pitää.
Pro-Linen F100 (3547-17) kori on vielä työn alla, koska oli kiire päästä autolla radalle joten sit ei vielä ole tässä esitellä, mutta parsin alkuperäisen korin kasaan, jotta pääsin radalle asti hieman kokeilemaan.
Koitan vielä jaaritella seuraavassa postauksessa vähän siitä millaiselta auto tuntuu radalla ajaa ja jos jotain päivitettävää vielä keksitään.
Niin ja toki Tuosta Pro-Linen F100 korista tulee oma juttunsa vielä.
UDR tarinan kaikkiin osiin löydät linkit alapuolelta:
Motin Garage 
2 Päivitysilmoitus