Tämän projekti ajoittui itse asiassa jo viime keväälle 2019. Laiska tahi saamaton kirjoittaja ei vain saanut aikaiseksi naputella tästä uutta postausta tänne blogiin. Saamattomuutta korostaa vielä se, että tuli kumminkin räpsittyä pakkastalvessa kuvat sirkkelöidessä. Eipä tuo, onhan tuo nyt mukava katsella vuoden vanhoja kuvia edelliseltä helmikuulta ja todeta, että edes silloin oli lunta.
No niin, asian sivuun. Turhautuminen ja ahdistus saavutti maksimaalisen pisteensä 4:ssä vuodessa eräänä perjantaina pelaillessani vanhalla nurkkamallisella tietokonepöydällä. Meidän talouden molemmat käyttäjät, kun ovat tällaisia lyhköisiä pönkiä ja vanhaa pöytää käyttäessä tuntui aina siltä, että näppäin- ja hiiritaso on väärällä korkeudella ja/tai paikassa. Alunperin pöytään oli suunniteltu pöydän alle näppäimistölle ulosvedettävä taso ja molemmilla puolilla oli hiirtä varten ulosvedettävät tasot. Pelatessa tällainen järjestely ei toiminut kyllä mitenkään, koska näppäimistöllä ei ollut ollenkaan kämmenille tukea ja hiiritasot olivat niin pienet, joilta rotta sukelsi pöydältä, kuin Geronimo lentokoneesta vähänkään kiireellisemmässä pelailussa tai jo isompia kuvia käsittellessä. Näppäimistön taso lensi kuikkaan heti ja samoin hiirimatto nousi pöydälle näppäimistön kanssa. Seuraava ongelma oli pöydän korkeus. Korkeus ei sopinut kummallekkaan vaan työtaso oli liian korkealla käytössä oleviin tuoleihin nähden ja hartiat muistuttivat tästä jo noin 1h pelailun jälkeen.
Koitti seuraava päivä ja aamupalalla turhautuminen pöytään oli tapissa (eli maksimissa) niskan ja hartioiden kertoessa olevansa edelleen jumissa. Ajatus päivän projektista tehdä uusi pöytä syntyi nopeasti. Muistin että minulla pitäisi varastossa olla pari muusta käytöstä purettua 1500x400x18mm liimapuulevyä. Suunnitellessa jouduin sovittamaan ja tinkimään vähän turhankin paljon halutuista materiaalivahvuuksista, jotta pöydän sai tehtyä näistä levyistä, jotka oli käytettävissä (kompromissi on ensimmäinen askel epäonnistumiseen). Oli selvää, että pöydän kansi tulee olemaan kokonainen levy + siivu toisesta ja jalat muodostuu sitten toisen levyn jäämistä. Aikani manuaalicadillä (vihko ja lyijykynä) ja laskimella summattuani pääsin lopulliseen kompromissiin kannen syvyyden ja jalkojen paksuuksien kanssa.
Kannesta piirsin 550mm syvän eli liimaisin täyteen 400mm levyyn 150mm suikaleen lisää. Olisin halunnut kannesta syvemmän, mutta rajallinen määrä materiaalia pakoitti pitämään syvyyden kurissa. Jaloiksi piirsin ylä- ja alasarjan (47x18mm), jotka yhdistäisin parilla samankokoisella jalan soirolla. Jalat sidon keskenään levystä jäljelle jääneellä rivalla. Pöydälle lähdettiin tavoittelemaan 700mm korkeutta, joka olisi reilut 50mm matalampi, kuin edellinen.
Seuraavaksi lopun kahvin kulaus ja pihalle palelemaan.
Kun koneet oli saatu kaivettua esiin pääsin aloittamaan itse tekemisen (ah, tuo työtilojen puutteen autuus). Aloitin luonnollisesti kannen leventämisellä (josta en tajunnut ottaa kuvaa). Levyt oli historiassa lakattu, joten kannen liimauksen valmistelun aloitin sillä, että sahasin pinnan kokonaisen levyn toiselta pitkältä sivulta pois, jolloin sain puhtaan puupinnan liimaukselle. Lisäsoiron sahasin myös pitkältä sivulta toisesta levystä, jolloin sain paljaat puupinnat liimattua yhteen ja muuten levy pysyi ympäri lakattuna. Puristin ensin parilla puristimella levyt tasaiseksi pöytää (keittiön-) vasten ja käytin useampaa puristinta koko levyn pituudelta puristamaan liimasaumaa. Ei hyvä, mutta pätevä rävellys.
Seuraavaksi ajoin levystä 47mm soiroja eri jalkojen osia varten ja jalkojen väliselle tukirivalle jäi leveyttä sitten mitä jäi. Muistaakseni n.40-45mm paksuinen soiro. Viistosin jalkojen sarjojen päät, jotta ne hieman ”kevenivät” näöltään. Viisteen ajoin vastetta ja stopparia vasten. Nopeaa ja yksinkertaista.
Jalkojen pystypuiden päihin sahailin sirkkelillä 10mm tapin. Sahausjälki on mitä on, mutta ne siivosin lopuksi vielä puukolla ennen liimausta.
Lämpöisempiin sisähommiin päästyäni piirtelin ensin ylä- ja alasarjoihin jalkojen tapien paikat, jotka porasin auki 10mm puuterällä pylväsporalla. Puuterällä sai rei’istä varsin siistit. Ensin poraamalla koko tapin kolon auki ja lopuksi sitten pitämällä terän alhaalla ja ”jyrsimällä” terällä vielä porskeet kolon sivuilta. Ei optimaalinen laite tai terä tähän, mutta toimi.
Jalkojen tapit siivosin Terävällä puukolla ja veistelin tapin nurkat pyöreiksi, jotta ne sopii sarjojen pyöreänurkkaisiin koloihin.
Lopuksi ensin koesovitin jalat sekä sarjat ja lopuksi liimaten ne kiinni varmistaen, että kaikki asettuu suoraan kulmaan. Liimauksessa joutui hieman pohtimaan, kuinka puristus onnistuu. Tarvittavia pitkiä puristimiahan minulla ei ollut, joten päädyin koekasauksessa puristamaan jalat kunnolla pöydän kanteen kiinni ja sitten liimasin sarjat yksitellen. Puristimet sarjoille sai kiinni jalkoja kiinni pitäviin puristimiin ja puristuksen tappien suuntaisesti.
Muistiin itselle: Tarvitaan kyllä isompi keittiönpöytä missä onnisuisi tämmöisetkin helpommin.
Lopuksi ruuvasin välirivan sekä kannen paikalleen ja sain heti ensimmäisenä huomata, että kompromissit osien paksuudessa (eli liian ohuet jalat) eivät tukevuudellaan riitä. Pöydästä tuli varsin epäonnistunut yksilö sellaisenaan. Tai, no kyllä se yksistään seisoi tukevasti jos ei tuullut kovin.
Nooh. Leuka rintaan, Kotipizzasta ruokaa ja hetki rauhoittumista ennen polttopuiksi tekemistä. Siinä syödessä mietin kolmiovahvikkeita jaloista ripaan. Tämän testasin ja tukevuus kyllä parani mutta ei riittävästi. Asiaa pallotellessa ja kiroillessani varastossa käydessäni huomasin nurkassa jotakin mieltä kirkastavaa… Yksi samanlainen liimalevy lisää. Tämä olikin selvästi huonommassa kunnossa, kuin kaksi muuta ja varmaankin sen takia olin varastoinut sen täysin toisaalle aikanaan. Toinen puoli oli jotenkin siedettävä, joten levystä sai sitten ruuvattua jalkojen taakse potkulevyn. Tämä tuki rakenteen jo välttävästä kelvolliseksi ja samalla lisäsi pöydälle painoa luoden illuusion tukevasta pöydästä.
Ja niin nyt olohuoneen nurkassa on enemmän tai vähemmän tukevan hutera, jopa suhteellisen siron näköinen pöytätaso, jota voi käyttää myös tietokonepöytänä. Tätä artikkelia kirjoitellessa pöytä on ollut nyt reilun vuoden käytössä ja oikeastaan tuo ainut tavoite eli käyttöergonomialtaan kelvollisesta pöydästä saavutettiin. Kusnuukuus ja kompromissit hieman meinasi pilata tämänkin, mutta tulipa taas opittua käytännössä materiaalipaksuuksista eri käyttötarkoituksissa.
Uusi projekti on jo loppusuoralla, jonka pyrin saamaan myös tekstin muotoon kuvien kera tässä kevään aikana.
Motin Garage 
Vastaa