Eräänä aamupäivänä, kun tarvitsin varastosta jotakin.. Enhän minä sitä löytänyt kaiken rojun alta…
En pidä harrasterojun siivoamisesta, mutta vielä vähemmän pidän epäjärjestyksestä. Tämä johti siihen, että jälleen täytyi siivota ja järjestellä. Tämä taas johti siihen, että jouduin seulomaan laatikko tolkulla osia, joita on kertynyt nurkkiin ja paljastui, että osien joukossa oli myös pari ylimääräistä projektiautoa. Autoista on ruuvailtu osia irti ja ovat lähtökohtaisesti varsin lohduttoman näköisiä. Turhaan tosin tuollaisia raakileita varastoi, joten samalla ne voi laittaa kuntoonkin.
Joten härkää sarvista ja ensimmäisen aihion kimppuun. Keräilin osat laatikoista ja siirtelin osia pahvin päällä sinne päin minne ne suurin piirtein kuuluisivat autossa kokonaiskuvan hahmottamiseksi. Huomasin että suurin piirtein kaikki isot osat löytyi, mutta eniten kuluvat dingendangelit puuttuivat. Ruuvailin autoa nippuun vähän sieltä täältä, jolloin sain paremman kuvan siitä, että mitä kaikkea siitä sitten oikein puuttuikaan. Lopulta kasassa oli raakile, josta puuttui paljonkin. Siihen on ehkä syynsä ettei niitä tosiaan ollut, mutta nopeasti muutaman klikkailun jälkeen nekin saatiin kaupasta. Autossa ei sinänsä ollut ”kalliita” puutteita, kuin iskunvaimentimet. Iskunvaimentimet päätin lainata nelivetoisesta (koska ovat samat) johon kevään aikana on tarkoitus päivittää uudet iskunvaimentimet jokatapauksessa. Osien saavuttua oli edessä auton purku, puhdistus ja uudelleen kasaaminen.
Aloitin kasaamisen tällaisen takavetoisen sielusta eli vaihdelaatikosta. Oletuksena oli, että sisältä paljastuisi kauheuksia, mutta yllätys oli suuri. Vaihdelaatikon rattaat oli todella vähän ajettu (eli vaihdettu vain vähän aikaa sitten) ja ainoa haaste oli vuotava tasauspyörästö, josta rähjäinen ulkoasu sitten loppujen lopuksi johtui. Varastossa ollessaan rungon jämä on ollut miten päin sattuu ja vuotava diffi oli valuttanut öljyn ympäri vaihdelaatikkoa. Huolellisen puhdistuksen jälkeen pääsin tutkimaan tasauspyörästöä, joka niin ikään oli varsin hyvässä kunnossa. Vuotokohdaksi en keksinyt varsinaisesti muuta syytä, kuin edellisen kasauksen yhteydessä huonosti kiristetyt ruuvit. Diffin ruuvit oli käytännössä auki (kiire lienee tuo paras apuri remontissa) ja kaikki valuma oli tullut ison tiivisteen välistä, koska ulostulot olivat kuivat. Diffin täydellisen purun ja puhdistuksen jälkeen kasasin diffin uudestaan käyttäen OKS:n 1110 O-rengasrasvaa ja samalla lisäsin toisen ison tiivisteen, jolla sain korjattua hieman diffin ylitiukkaa ratasvälystä. Lisäämällä tuon toisen tiivisteen sain tasauspyörästöstä jouheasti toimivan. Kasauksen jälkeen pyörittelin diffiä tovin käsisäni ja asetin sen pöydälle lappeelleen odottelemaan pariksi päiväksi, jolloin olisin nähnyt mahdolliset vuodot joita ei ilmenyt.
Seuraavaksi oli edessä vaihdelaatikon puhdistus. Koska diffi oli vuotanut koko vaihdelaatikon täyteen silikoniöljyä sai kuoret ja rattaat putsata kunnolla. Kasaamisessa aiheutti päänvaivaa epämääräinen ahdistus rattaiden pyöriessä, kun koko paketti oli kasassa. Kaikki oli päällisin puolin kunnossa ja laakerit hyvät. Tarkempi tutkiskelu paljasti, että auton edellinen omistaja oli ruuvannut vaihdelaatikon joskus liian pitkällä ruuvilla kiinni ja siitä oli tullut kuhmu seinämän sisäpuolelle joka ahdisti rattaan sivuun. Hieman askarteluveistä ja huolellista puhdistusta niin tilanne oli korjattu. Kasaus siirtyi slipperin kasaamiseen. Slipperistä puuttui padit ja jousi. Uudet padit löytyi toisen auton varaosista ja jousi saapui kaupasta. Laipat paikalleen, padit, jousi ja mutteri kiinni.
Seuraavaksi oli aika aloittaa niputtamaan alustaa. Takaripustuksista ei ollut jäljellä, kuin etummainen alumiinisista kiinnikkeistä. Kaivelun jälkeen osalaarista löytyi myös taaempi alumiininen kiinnike, sekä siihen tarvittavat uudet muoviholkit. Uusina osina jouduin vaihtamaan uudet takatukivarret, Hubit ja saranatapit. Hubit lainasin niin ikään toisen auton varaosista, mutta tukivarret ja saranatapit tulivat kaupasta. Seuraavaksi haasteena oli löytää oikeat vanttiruuvit osalaarista. Hetken ihmettelyn jälkeen sellaiset löytyivät ja pian olivat vantit uusine kuppeineen paikallaan. Uudet vetoakselit löytyivät osalaatikosta myös, joten säästyin siinä kohtaa uusilta hankinnoilta.
Auton etupäästä puuttui oikeastaan vain ohjausvarsien laipallisetlaakerit, jotka löytyi omasta laakerilaatikosta. Samalla ruuvasin paikalleen uuden etupalan, johon tulevet ylälinkit kiinni. Lopulta jäljellä oli enää iskunvaimentimien kiinnitys. Huoltaa niitä ei tarvinnut, koska ne oli huollettu jo Basherin kausihuollon yhteydessä.
Jäljelle jäi vähän puhdistelua ja viimeisiä tarkisteluja. Lopputuloksena autosta tuli kaiken kaikkiaan varsin kelvollinen tuotos. Loppujen lopuksi auto jatkoikin jo eteenpäin servon ja radion kera, joka jäi Mad projektista yli.
Motin Garage 
Vastaa