Revoilu jatkunee taas…
Viimeksi saatiin runko niputettua suurimmalti osalti ja jäätiin ihmettelemään sähköjen asentamista. Polttomoottoriauton muuntamisessa sähköiseksi aina välillä on omat haasteensa, kun auton rungolle joudutaan sijoittamaan yleensä enemmän komponentteja, kuin siinä normaalisti on ollut tai ainakin eri kokoisia kuin alunperin suunniteltu.
Aloitin helpoimmasta eli ohjausservosta. Servo sijoittui omalle paikalleen ongelmitta. Tein alkuperäisestä Revosta poiketen autoni yhdellä ohjausservolla. Revo on alunperin suunniteltu kahdelle heikommalle servolle, mutta korvaan ne nyt tuolla vääntävällä ja nopeammalla Radiopostin servolla. Autoon myydään yhden servon konversiosarjojakin, mutta en kyllä keksinyt miksi pitäisi jokin sarja ostaa tätä varten, koska riittää että jättää toisen servon ja linkin kytkemättä… Hmmphh.. Kai se hajoaa sitten jostain jos sitä ei noin voi tehdä 🙂
Tässä vaiheessa olin jo saanut loput osat iskunvaimennukseen ja kasasin vaimentimet ja ruuvasin paikalleen. Koitin kaivella netistä millaisia öljyjä Revossa on vakiona ollut. Eihän sieltä mitään selkeää vastausta löytynyt. Päädyin keskiarvoon saamistani tiedoista ja taisin 500:et öljyt laittaa eteen ja taakse. Lopulliseen niputukseen putsailin luonnollisesti työntötangot ja muutkin ohjauslinkit teräsvillalla ja suojasin tilkalla öljyä lopuksi.
Sinänsä ei mitään ihmeellistä tässä vaiheessa. Kunnes aloitin asentamaan moottoria paikalleen ensimmäisen kerran tukivarsien kanssa. Ja kas, Autohan ei selkeästi ollutkaan yhteensopiva pitkäkannuisen moottorin kanssa. Vasemmanpuoleinen takatukivarsi osui moottorin kannun päätyyn jouston yhteydessä . Ei paljoa mutta tarpeeksi, tukivarsi vääntyy ja tukivarsi nostaa moottoria jos siihen kohdistuu enemmän voimaa. Tässä kohtaa mietin kaiken näköisiä vaihtoehtoja moottoripukin siirrosta aina tukivarren loveamiseen. Internetin selailun lomassa osui silmään, että ainakin kuvan mukaan RPM:n valmistamissa tukivarsissa Revoon (80192) on mutka juurikin samassa kohtaa josta moottori osuu tukivarteen. Mistäänhän tätäkään ei voi varmaksi tietää, joten naks naks ja euro nauraa, kun tukivarret laitetaan tilaukseen. Tukivarret tulivat kotimaasta, joten posti toikin ne varsin joutuisasti. Ja ihmetys on suuri kun asennan tukivarret paikalleen. Tilaa ei jää tukivarren ja moottorin väliin, kuin ohuen ohuen karvan verran mutta tarpeeksi ettei se enää osu ja näin tukivarsi pääsee joustomaan koko liikematkansa ongelmitta.
Seurvaaksi täytyi alkaa miettiä, kuinka saan istutettua 4S akun autoon jossa ei ole missään kohtaa niin tasaista pintaa johon sen saisi sopimaan. Ainoa looginen paikka jonka keksin akulle on alkuperäisen tankin kohdalta johon saa rakenneltua kunnolliset tuet akkukotelolle. Auton painopistehän menee ihan koomiseksi tällä sähkökonversiolla, koska vaihdelaatikon takapuolelle tulee sekä akku että moottori eli n.800-900g painoa. Nooh. Ehkä ne ajo-ominaisuudet eivät ole niin tärkeitä.
Rakentelu lienee parasta aloittaa kauppareissulla ja hakea suosiolla 25mm markan alumiinilistaa (omani hain Puuilosta), jota helposti voi työstää kotioloissa rautasahalla&viilalla ja on kyllin vahvaa näihin räpellyksiin. Hobbypron akkukotelo (H419) on tarkoitettu ruuvattavaksi kolmella M4 ruuvilla alapuolelta kiinni, joten sitä arten tarvitaan yksi pitkä tasopinta johon saadaan itse kotelo kiinni. Pitkän tason saa taaempaan tankin kiinnikkeeseen ruuvattua hienosti, mutta etupuolelta ei löydy mistään samassa tasossa olevaa pintaa. Siis sellainen täytyy tehdä itse. Samalla viistän pitkän tason sivusta palan pois, jotta saan akkukotelon lähemmäs runkoa. Autoon tulee Nitro Revon kori joka on leveydeltään tehty kapealle Nitro mallille, joten alkuperäisistä leveyksistä ei paljoa voi poiketa jos haluaa korin sopivan paikalleen ilman komplikaatioita.
Pokkaan kulmapalan joka mahtuu juuri rungon sisäpuolelle vaihdelaatikon ja rungon väliin. Lopuksi suoruuden tarkistus ja merkkaus rei’ille ja ruuvaus paikalleen. Vinoonhan tuo kumminkin meni, mutta ei auta kertoa kenellekään.
Lopuksi tarvitaan vielä nopeudensäätimelle jokin paikka johon sen voi kiinnittää. Hetken pyörittelyn jälkeen päätän laittaa sen tyhjäksi jätetyn servopaikan päälle. Siinä tosin ei ole paljoa pintaa johon säätimen saisi kiinni, joten leikkaan palan styreeniä, jonka taivutan lämmittämällä istumaan rungon muotoihin. Styreeniin saa säätimen kaksipuoleisella teipillä tukevasti kiinni. Jäljelle jää vielä sähköjohtojen siistiminen ja kytkentä.
Auton ”erikoisuutena” halusin mekaaniset jarrut, mikä tarkoitti sitä, että autoon pitää saada toimimaan nopeudensäätimen kanssa rinnakkain myös erillinen jarruservo. Tämän olisi voinut tehdä radion kanavamiksauksien kanssakin, mutta käytän tässä 2-kanavaista vastaanotinta, mikä pakottaa minut tekemään perinteisellä y-haara johdolla kytkennän. Tämähän tarkoittaa vain lisää liitoksia ja johtoja (johdon määrällä ja liitoksilla on suora yhteys yleensä sähköongelmiin). Alunperin oli tarkoitus tunkea vastaanotin tuonne jarruservon kanssa laatikkoon, mutta koska se on nyt täynnä johtoja ja halpa (iso) vastaanottimeni ei sinne mahdu, päädyin tyylikkääseen pinta-asennukseen.
Jarruservon ja nopeudensäätimen yhteiselo sujuu tällä y-haaralla varsin ongelmitta. Ohjelmoin säätimestä jarrut vain pois ja varmistin, että jarrutangoissa riittää ”tyhjää” tarpeeksi, jotta kaasuliike ei haittaa niiden toimintaa. Tässä tapauksessa en voi rajoittaa kaasun liikerataa, koska se sotkisi nopeudensäätimen toimintaa.
Seuraavaksi onkin aika ihmetellä renkaita, jotka teoriassa olisi helppo vain ruuvata kiinni, jos on luottamista valmistajien ilmoittamiin sopivuuksiin. Traxxas Revo on suunniteltu käytettäväksi 0-offset vanteella, jonka mukaan myös tilasin renkaat tähän projektiin. Samoin renkaan valmistaja ilmoittaa, että 0-offset vanne sopii. Valitsin renkaiksi Louisen valmistamat MT-Pioneer 3.8″ renkaat vanteineen. Yllätys olikin suuri kun kiinni ruuvatessa huomasinkin, että vanne on oikealla offsetilla, mutta rengas on niin leveä että se osuu väkisinkin koriin aina. Joten renkaat takaisin ja 1/2 offset kiekot tilalle. Tämän jälkeen renkaat sopivatkin alle oikein mallikkaasti.
Sitten vielä taistelua tyhjän korin pelkoa vastaan. Eli pitäisi jokin teema korille keksiä. Aina niin tuskaisen vaikeaa varsinkin näihin isompiin ja kalliimpiin koreihin. Mutta muutaman illan koriteemojen katselun jälkeen löytyi ajatus hyvin yksinkertaisesta, mutta pienellä gamo-efektillä varustetusta suunnitelmasta. Korin maalailu sinällään ei mitään ihmeellistä pidä sisällään. Etenee vaiheittain niin homma on nopeasti tehty.
1. Maskaus
2. Toinen kerros maskia
3. Karkea leikkaus ja suunnittelu korin ulkopinnalle (tein näemmä eri päin itse)
4. Maalaus tummemmista sävyistä vaaleampiin
5. Pinnansulku (ei pakollinen)
6. korin leikkaus
Ja lopputuloksena meillä on omasta mielestäni varsin magee ”ehtoopuolella” olleesta nitro monsterista tehty sähköinen monsteri. Projekti oli varsin mielenkiintoinen tehdä ja tosiaan itselle Traxxas oli täysin uusi tuttavuus vaikka onkin isoimpia ”mainstream” merkkejä markkinoilla. Monstereissa lienee tärkeintä ulkonäkö, koska ajokokemuksena tämä ei ole kyllä mitenkään hmm…suorituskykyinen. Toki tämä menee minne vain noilla donitseilla, mutta aika lullapulla tällä on päästellä esimerkiksi jos pitäisi tarkemmin ajaa 🙂 Jollain kierolla tavalla silti tykkään.
Kasatessa huomasin jo ettei tästä possusta mikään keijukainen tullut, joten pakkohan se oli vielä vaakaan laittaa. Renkaat painavat 437g/kpl, runko yksistään 3506g ja korin kanssa runko 3709g. Ajokunnossa auto on siis vajaa 5.5kg. Ei älyttömän painava mutta ei tosiaan mikään 1:10 kokoluokan pirssikään joksi tämä luokitellaan.
Nyt sitten vain ajoa alle niin eiköhän tämäkin pirssi rikki saada 😀
Motin Garage 
Vastaa