Pieni hetki ehti vierähtää ennen, kuin pääsin takaisin harrastepöydän ääreen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan…
Tämä toinen ”Varaosista Aarteita” projekti oli kyllä lähtökohtaisesti helpompi lähestyä, kuin edellinen koska tässä oli suurin osa komponenteista olemassa ja jopa melkein kokonaisena. Noh… Melkein ja melkein.. Purkamaan sen joutui kumminkin ja ensimmäisen projektin jäljiltä varaosapakki alkoi jo olla merkittävästi kevyempi, joten jouduin turvautumaan kaupan antimiin hieman enemmän, kuin oletin. Mutta any way asiaan.
Alkunäkymä oli jokseenkin sekasortoinen. Tosin erona aikaisempaan projektiin oli siinä, että tätä aihiota oli alkujaan säilötty sentään samassa laatikossa, joten suurin osa irroitetuista osista oli saman laatikon pohjalla. Autosta näytti ruuvatun varaosia sitä mukaan irti, kun niitä oli muualla tarvittu.
Aloitin purkamaan autoa siten, että pelkkä pohjalevy etupaloineen oli enää paikallaan. Näin sain tilanteesta paremman yleiskuvan ja samalla tarkistettua, että kaikki osat ovat ehjiä ja kunnolla kiinni. Eturipustus löytyi laatikosta melkein kokonaisena (wohou), joten siitä oli sinänsä helppo aloittaa. Ensin osien puhdistus, tarkistus ja uudelleen niputtaminen isommiksi kokoonpanoiksi. Osista vaihdoin pari palloa, jotka olivat vääntyneet jossain vaiheessa elämäänsä. Muuten osat olivat kyllä varsin kelvollisessa kunnossa. Autossa oli valmiiksi asennettuna jo 30g messinkinen tukivarsien kiinnike (TU0213), sekä alumiiniset casterpalat (TU0220). Keulaan jouduin ostamaan uusina osina uuden etupalan (T02015), joka oli tästä jo jonnekin lainattu. Samoin puskurin sai ostaa uuden, joka ikävästi tuli nyt ylimääräisen takavetoisen moottorisuojan kanssa (T02026). Noh onpa nyt sitten niitäkin varalla seuraavaan projektiin.
Etupään viimeistelyssä ei ollut muuta enää, kuin ylädekin paikalleen ruuvaaminen ja uusien servopukkien asennus (T02028). Autoon olikin jo entuudestaan päivitetty uudempi vahvempi Keulapala+Ylädekki (T02147), jotka ruuvataan normaalien kiinnitysruuvien lisäksi vielä omalla ruuvillaan nippuun keskenään ohjauslinkkien välistä. Autoon oli myös päivitetty myös hiilikuituinen etuiskaritorni (TU0240). Hetken näpertelyn jälkeen auton keula olikin jo sitten kasassa.
Seuraavaksi hyökkäsin vaihdelaatikon kimppuun. Auto oli pitkään seissyt, joten kuuladiffi oli odotettavasti kuivunut (kuten olikin). Sain myös huomata, että diffi oli toisen idler akselin kanssa myös ainoat osat, jotka vaihdelaatikon sisältä oli jäljellä (ilman laakereita toki).
Aloitin purkamalla diffin osiin ja heittämällä kaikki muut osat paitsi kuulat ja painelaakerin ensin sihtipesuriin (TC167) kera Cleanerin (OKS 2661). Kuulat puhdistin puhtaan rätin välissä siten, että suihkutin kuulien päälle, sekä erilliseen rättiin Cleaneriä ja rullailin kuulia kahden rätin välissä sormen alla. Annoin isojen osien liota cleanerissa illan aina välillä ravistellen purkkia. Lopputuloksena paperille levitettynä osat näyttivät varsin hyviltä. Diffi olikin alunperin jo koottu keraamisilla kuulilla (TU0238), joten tärkeä päivitys siinäkin oli jo hoidettu entuudestaan. Vaihdoin diffiä kasatessa myös uuden diffijousen (T02047), koska voi olettaa alkuperäisen olevan aika valmis jos on parikin vuotta ollut tiukalla. Diffin kasauksessa käytin tällä kertaa TLR black Greasea (TLR7700) ja Diff Greasea (TLR2952), jotka olivat pöytälaatikossa sopivasti hollilla. Asson Diff Lube (6591) lienee diffirasva vaihtoehdoista paras, mutta notkeampana ehkä tarvitsee useammin huoltoa (tai tiedä häntä, enemmän omaa mutuilua). Diffilevyjä en vaihtanut, koska levyjä ei entuudesta oltu käännetty kertaakaan, joten levyjen kääntö toi hyvät pinnat valmiiksi käyttöön. Itse kun en autoa nyt aikonut sähköistää omaan käyttöön ollenkaan niin sisäänajoin diffin porakoneella pyöritellen ja kiristellen diffin suurinpiirtein passeliksi. Diffin lopullinen kireys kumminkin säädetään vasta, kun autolla pääsee ajamaan ja diffi on sisäänajautunut kunnolla.
Seuraavaksi sai taas tarttua rättiin kera cleanerin, kun vuorossa oli varaosista löytyneen pääakselin pesu (tämä lensi sihtiin cleanerin kaveriksi suosiolla) ja vaihdelaatikon sisäpintojen puhdistus. Vaihdelaatikossa oli selkeästi käytetty jotakin rasvaa joskus tai sitten diffi oli sylkenyt kaiken tahnan menneessä historiassa laatikon sisälle. Joka tapauksessa kuoren sisukset olivat jysähtäneessä harmaassa tahnassa. Suihkutin ensin cleaneriä kuorien sisäpinnoille ja annoin vaikuttaa tovin. Seuraavaksi cleaneriä rättiin ja hinkkaamaan. Parin kierroksen jälkeen kuorien sisäpinnat näyttivät jo varsin kelvollisilta ja laakereiden upotuksien pinnat olivat myös puhtaat. Tämän jälkeen kasaaminen itsessään olikin jo helppoa. Asensin laakerit (6kpl 5x10x4 ja 2kpl 10x15x4) ensin paikalleen öljykylvyn (OKS451) kautta. Uusina osina asensin uudet Idler Gearit (2kpl T02003), sekä toisen Idlerakselin (T02051). Pääakseli tuli pesusta varsin kelvollisen näköisenä eli tarvetta sen vaihtamiselle ei ollut.
Seuraavaksi sovitin vaihdelaatikkoon moottorinlevyn, joka myös oli päivitetty alkuperäisestä tinametallisesta koneistettuun alumiiniseen (TU0270). Samalla kasasin Slipperin paikalleen. Kasasin slipperin uusilla slipper padeillä (T02038) ja pakista löytyneellä uuden näköisellä spurrilla, sekä uudella Slipperin jousella (T02040). Toki slipperin jousenhan minä unohdin tilata varaosatilauksessa, joten tilailin sen sitten erikseen ja odottelin, että saapuu ennen kuin sain auton eteenpäin. Vaihdelaatikkoa sovittaessani pohjalevyyn huomasin, että autojen suunnittelu on hieman edennyt tästä mallista. Uudemmassa versiossa (TC02C Evo) autosta vaihdelaatikko kiinnitetään jo pohjan kautta, kun tässä vielä yläkautta ja kiinnitykseen tarvitsee pallopäisen avaimen, koska ruuvaus kulmat ovat hyvinkin vinossa eri esteiden takia.
Saatuani vaihdelaatikon paikalleen ruuvasin myös takaiskaritornin kiinni. Takatukivarret löytyivät myös valmiiksi koottuna komponenttina varaosista, joista ainoastaan puuttui aurauspalat. Niitä löytyi onneksi varaosista suoraan alumiinisina 3.5 ja 4.0 asteisena (TU0274). Asensin 3.5 asteisen paikalleen ja 4.0 meni tarvikepussiin, joka kulkee auton mukana. Nuo alumiiniset aurauspalat ovat siitä vähän hassut ettei niissä ole ollenkaan vaihdettavaa inserttiä vaan saranatappi menee paikalleen suoraan metalli metallia vasten. Kulutuskestävyyden kannalta vähän kehno, mutta onpa ainakin yksinkertainen rakenne.
Takatukivarret ja alumiiniset hubit (TU0236) olivat jo valmiissa kivassa paketissa. Takahubeista poistin laakerit ja asensin toiset tilalle öljyn ja vaseliinin kera. Alumiiniset hubit ovat siitä hyvät, että ovat vahvat, mutta huonot jos laakeri hirttää kiinni niin jysähtävät helposti ulkokoolista kiinni hubiin. Olen itse asentanut laakerit aina perinteisen vaseliinin kera toivossa, että se estää jysähtämistä ja tähän asti ainakin näin toimittuani ei omista hubeista ole tarvinnut lämmön kanssa irroitella laakereiden ulkokooleja.
Seuraavaksi oli vetoakselien huollon vuoro. Akseleita oli historiassa voideltu, joka olikin pitänyt vetarit varsin hyvinä. Purin vetarit osiin ja käytin ne sihtipesurissa ja otin kuivaukseen. Kasasin vetoakselit tarkistuksen jälkeen uudestaan ja öljysin jatkoa ajatellen. Paikalleen asentaessa käytin laakeripinnoilla vaseliinia, kuten laakereiden ulkokoolien kanssa. Autossa oli valmiina 4mm Alumiiniset hexit (TU0254), joista oli pari hukassa, joten ostin uuden pussukan, josta nämä kaksi lainasin ja pistin omaan varaosapakkiin ylimääräiset.
Jäljellä oli vielä iskarien kasaaminen. Uudet Iskarit löytyi omista varastoista (T02101 ja T02102), joten iskarien tekeminen ei tällä kertaa ollut niin vastenmielistä, kuin normaalisti. Toki näistäkin iskunvaimentimista olin lainannut osia ajan saatossa. Korvaavat osat olin jo ostanut aikaisemmin uudelleen saaden sarjasta täydellisen. Kasatessani käytin o-renkaissa vihreää TLR Shock Greasea (TLR77002) ja iskarin alakiinnityksen lenkin kiersin paikalleen käyttämällä apuna RDRP:n iskarivarsipihtejä (RDRP0005) [Auton mekkailun ehkä tärkeimmät työkälut hyvien kuusiokolojen jälkeen]. Tuo Shock Grease voitelee ja suojaa o-renkaat ja näin vähentää niiden kulumista ajossa. Iskunvaimentimien kasaamisen ja kiinnittämisen jälkeen auto olikin valmiina odottelemaan varsinaista käyttöä.
Loppuun vielä pakolliset PR kuvat tämänkin projektin valmistumisesta. Auto ehti jo livahtaa uudelle omistajalleen ja toivottavasti ehtii kiertää rataa tulevana kesänä.
Motin Garage 
Vastaa