Motin Garage

Tähän projektiin lähdettiin siitä, että minua alkoi häiritsemään pikkuautoillessa mukana kulkenut työkalupussukka/-taskuhärveli. Jostain syystä en omasta mielestäni saanut koskaan mahtumaan sinne kaikkia työkalujani tai sitten käyttämäni työkalut olivat väärän kokoisia joko kahvaltaan tai kärjeltään. Tämän seurauksena ne eivät koskaan pysyneet paikallaan ja lopputulos oli aina huono eli työkalut olivat a.maassa b.sylissä c.pitkin auton tavaratilaa d.sekaisin. Jokainen vaihtoehto alkoi muutaman vuoden käytön jälkeen häiritsemään jo siinä määrin, että  pakko oli jotain keksiä tilalle.

Ja mikäs olisikaan parempi vaihtoehto, kuin isompi vähemmän muunneltavissa oleva vanerilaatikko (okei ei tuollaista työkalupussiakaan muuteta, mutta voihan sinne voinut sulloa vaikka pallon ja se olisi vain pullottanut). Noh anyway ensin aloin suunnitteluvihkoon hahmottelemaan vähän muotoja ja mitä kaikkea siellä pitäisi sitten saada kulkemaan. Vaatimuksia ei sinällään ollut paljon
1.Akut pitää mahtua pakkiin mieluiten lipopussissa
2.Työkaluille pari laatikkoa
3.Laatikko oheislaitteille (lämpömittari, ohjelmointiboxi yms.)
4.Kompakti koko

Näillä lähtokohdilla päädyin varsin kompaktiin ratkaisuun, joka yllättävää kyllä toimi kesän ”travel light” testeissä oikein mainiosti. Päädyin pähkäilyn jälkeen kokoon noin 16.5cm syvä, 26cm pitkä ja 23cm korkea. Ylimmäisellä lokerolla on syvyyttä vajaa 5cm  ja laatikoissa käyttösyvyyttä n.4cm. Mitoituksessa tärkeimmät määrittäjät olivat ajoakun pituus ja leveys, joka piti mahtua poikittain lokeroon ja työkalujen piti mahtua laatikkoihin sovittelua.

Itse rakentelu pääsi nopeasti alkuun piirroksien valmistumisen jälkeen kesäisessä kelissä. Käytin materiaaleina tuttua ja turvallista 9mm ja 4mm vaneria (jep, Helpoin säilyttää huonoissa tiloissa). Halusin piilottaa kaikki vanerin päädyt laatikon ollessa suljettu, joten oman haasteensa aiheutti kulmajiirit joilla toteutin kaikki laatikon kulmat. Koulussa aikanaan opettaja sanoi: ”Ei jiiri ole vaikea tehdä jos vaan teet oikean mittaisia palikoita ja kulmasahaukset ovat tarkat.”. Noh lähtökohtaisestihan minun sirkkeleistä kummallakaan ei varmaa 45sta voi sahata, joten onnistumisprosentti on loistava 🙂 Eli kierretään sirkkelöinti hieman koneistamalla ja silloinhan jiirit sai onnistumaan jopa ihan hyvin.

Työjärjestyksessä varsin simppeliä ensin sirkkelöidä kaikki palikat oikean kokoisiksi.

• Kansi & pohja 9mm
• Kyljet 9mm
• Takaseinä 9mm
• Etuseinä 9mm
• Kaksi ylintä laatikkoa 9mm
• Alin laatikko 9mm
• Laatikonpohjat 4mm
• Lokeron pohja 4mm

Tämän jälkeen merkkasin kaikkiin näkyviin pintoihin ulkopuolet ja kulmat joihin jiirit tulee koneistaa. Jopa minä olen oppinut, että kannattaa merkata suosiolla ja selkeästi mitkä sivut pitää koneistaa ja mitkä pinnat ovat näkyviä käsittelyn helpottamiseksi. Epäluottavaisena laitteiden astekulmiin tosiaan päätin tehdä jiirit koneistamalla jolloin kulmat onnistuvat helposti vastetta vasten ajettaessa ja kulmasta tulee silloin varmasti tarkka.  Samalla koneistin laatikoiden liuku-urat sekä lokeron pohjan 4mm uran.

Koneistuksen jälkeen on aika koekasata ja tarkistaa, että mitat ovat oikein (jep, ruutuvihko ja lyijykynällä suunniteltaessa on todella helppo tehdä virheitä :D). Koekasasin laatikon teipillä kulmistaan ja näin pääsin näkemään mahdolliset selvät virheet. Suuria virheitä ei ollut. Sen tosin huomasin, että laatikoiden otekolot jäi koneistamatta, joten ennen kasausta saa ”Einheltiainen” parkaista vielä pariin kertaan.

Kun kerran kaikki olikin vahingossa oikein koneistettu jää jäljelle piikkisian valmistus (puristinkasa). Auringonpaistetta, hikeä ja pari tuntia ähellystä ja piikkisika on valmis. Annetaan paistua tunti-pari ja puretaan piikit pois.

Lopputuloksena meillä on liimattu työkalu-/tarvikelaatikosto vetolaatikkoineen. Seuraavana vaiheena on epätoivoinen tehtävä löytää sopivat salvat ja saranat tähän käyttötarkoitukseen. Välikommenttina voidaan sanoa, että mikään ei ole turhauttavampaa, kuin yrittää löytää yritys joka olisi varustettu hyvällä valikoimaa heloja ja joka vielä olisi halukas niitä myymään.. Turhauttavaa.. Lopulta päädyn kompromissiin, jonka omasta mielestäni sain kelvollisesti toimimaan tässä designissa.

Helat löytyi sitten loppujen lopulta Puuilosta ja kantokahva on halvin laatikonvedin minkä löysin jossa oli tarpeeksi tilaa sormille. Hauska sinänsä ostella helat ja kantokahva erikseen jolloin hintaa kertyi enemmän kuin muille projektin materiaaleille. Any way helojen merkkaus-poraus-koeasennus ja sitten vielä pieni twist eli hieman kuviota pintaan. Lainasin parit kuviot netistä random Steampunk teemaisena ja suttasin sekaan vielä WoT joukkueen -UST- logonkin.

Laatikon väriksi päädyin tylsästi käyttötarkoituksen mukaiseen harmaaseen. Pakki kumminkin on aika ”old school”, kun olisi hienoja muovisia ja monen näköisiä teknokankaisia ratkaisujakin olemassa. Viimeistelin pinnan kolmella kerroksella Kelon väristä Osmo Color värivahaa. Itse tykkään vahan jättämästä pinnasta ja omien kokemuksieni pohjalta tarjoaa varsin riittävän suojan minun antamalle pahoinpitelylle. Ja täytyy muistaa, että pienet käytönjäljet tuo vain uskottavuutta.

Lopulta enää vahan kiillotus ja  helojen, kahvan ja saranoiden ruuvailu paikalleen ja tuotos on parin päivän kuivumisen jälkeen valmis käyttöön.

Lopputulemana täytyy sanoa, että oli hauska projekti ja suunnitellussa muutamien yksityiskohtien nysvääminen kannatti. Vaikkakin laatikoiden lukitus ei nyt ihan toiminutkaan kuten suunnittelin, mutta ehkä seuraavaan laatikkoon sitten.

Ai niin juu…

Miten tämä suoriutuu siellä varikolla? No kelvollisesti se tosiaan kesän on palvellut ja uskoisin sen löytyvän myös ensi kesänä autosta. Ohjain toki ei mahdu mukaan joka kieltämättä on miinus, mutta sen lisääminen pakin sisälle ei olisi enää kompakti ratkaisu. Ja siihen on oma suunnitelmansa jo suunnitteluvihkossa…