Nyt kun pari vuotta on kulunut niin minun bunkkerinikin alkaa olla siinä vaiheessa, että työpisteet ovat löytäneet paikkansa ja eri pisteiden tarpeet ovat tulleet ilmi. Bunkkerissa on nyt 3 eri työpistettä, jotka jokainen on käytännössä täysin itsenäinen. Työpisteet ovat kaikki huoneen pitkällä seinällä vasemmalla, tietokonepöytä löysi lopulta itsensä keskeltä seinää ja maalauskaappi on huoneen oikeassa päädyssä toisen huoneen kulkuaukon kohdilla. Kulkua ei tarvita silloin kun maalataan, joten ainoa vaade on helposti siirreltävä tuoli, jonka saa pois silloin kun ei ole tarve maalata. Havaintojeni pohjalta perällä olevilla työpöydillä ja tietokoneella on hyvä olla omat työtuolit vaikkakin se syö arvokasta lattia-alaa. Olen reilun vuoden yrittänyt tulla toimeen yhdellä työtuolilla, jota siirtelin pöytien välillä. Se on aavistuksen epäkäytännöllistä,kun monesti on tilanne, että toimin molemmilla työpisteillä vuorotellen esim. mallintaessa jotain 3d projektia. Asiaa pyöritellessä tulin siihen tulokseen, että tietokoneella saisi kyllä olla oma paremmin tietokonehommiin sopiva tuoli.

Seurailin hieman huonekalu- ja pelitarvikeliikkeiden tarjontaa eri kaupallisista vaihtoehdoista todeten hyvin pian sen, että hyvät tuolit kustantaa melkoisesti jos haluat sen olevan tukeva ja laadukas. Halvemmat pelituolit ovat melkoisen vempuloita verrattuna esimerkiksi käytettyihin Martelan työtuoleihin ja siltikin ne olivat varsin arvokkaita. Täten kaupalliset ratkaisut saivat jäädä odottamaan. Eräänä iltana sitten pyöriessäni bunkkerissani muistin tai siis löysin aikaisemmin haalimani istuimen ajosimulaattiprojektiin, joka oli jäänyt lojumaan päädyttyäni toiseen ratkaisuun ajopenkin kanssa. Aikani siinä lattialla istuinta koeistuessani ajattelin, jotta siitä voisi hyvin yrittää tehdä työtuolin. Tai ainakin lähteä kokeilemaan jos se palvelisi siinä tarkoituksessa.

Suunnitelma

Suunnittelun lähtökohdaksi halusin hyvin yksinkertaisen rakenteen, jotta projekti varmimmin joskus valmistuisikin ja olisi talvipakkasilla ulkona tehdessä vielä kohtuullisen vähän koneistuksia vaativa. Aluksi mietin niinkin yksinkertaista, kuin vanerilaatikkoa johon olisin pultannut penkin kiinni, mutta halusin kuitenkin suunnitelmaan hieman jotain twistiä. Tämä lähinnä siksi jotta se edes etäisesti muistuttaisi sepän tekemää. Lopulta päädyin suunnittelemaan yksinkertaistetun ristikkojalan ilman pyöriä. Toki silloin tuolin siirto tapahtuu aina nostamalla sitä paikasta toiseen. Suurin syy tälle ratkaisulle on bunkkerini lattia, jonka pintamateriaaliksi olen valinnut ritilälattian, jotta vanhan talon betonilattia saa hengittää vapaasti. Olettaisin etteivät toimistotuolin pyörät kovinkaan hyvin pyörisi ja tuskin olisivat myöskään kovinkaan pitkäikäiset. Ristikko jalan ja istuimen väliin tarvitsin vain laakeroidun kääntötason, joka kestää keikkumista. Sellaisen lopulta löysin Julan valikoimista veneosastolta. Tuo käyttämäni taso on heidän oman valikoiman kalastuspenkin kiinnitystaso, joten oletus olisi että se kestää keikkumista jonkin verran.

Muotoilusta vielä pari sanaa

Halusin tehdä jalan luonnollisesti puusta ja jotta jalasta tulisi mahdollisimman tukeva niin halusin jalkojen levenevän alaosasta. Tutkailin hieman olemassa olevaa toista penkkiä ja mittailin sitä hieman ja päädyin suunnitelmassa 17 asteen kulmaan jolloin jalka ei vielä näytä kauhean leviävältä. Silmäilyn pohjalta liitokseen ei myöskään vielä kohdistuisi mahdotonta vääntöä. Liitoksen toteuttaisin sormiliitoksella, jonka koneistan tuohon 17 asteen kulmaan ja yläsarjan ristikkoliitos lovetaan 50/50. Käyttämäni materiaalin ollessa B-luokkaista II-laadun kuusta jouduin varautumaan hieman järeämpiin materiaalivahvuuksiin, joten ajatuksena oli koneistaa kevennys jalan takaosaan, jotta ulkomuoto olisi hieman sirompi. Alunperin olisin halunnut keventää jalkoja myös sivuilta, mutta päädyin hylkäämään tämän idean varmistuakseni ettei jalan jäykkyys vaarannu. Suunnittelun alkuvaiheessa materiaalivahvuus ei vielä ollut täysin varmaa sillä käytettävä materiaali asetti omat haasteensa ja halutessani kuitenkin pitää hukan järjellisenä. Lähdin tavoittelemaan 50x30mm materiaalivahvuutta ja tarpeen tullen sitten tingin materiaalivahvuudesta jos aihioista ei saada pinnoiltaan siistejä.

Materiaalivalintaa

Lähtömateriaalini oli ”yleislautatavaraa” jota omakotitalon pihalla tulee käytettyä kaiken näköiseen nikkarointiin. Vajaakanttista hieman ohueksi sahattua kuusta, jota on säilytetty hieman niin ja näin jo ennen minua. Tarkoitus on halkaista laudat ja liimata puolikkaat yhteen, jotta saadaan tavoiteltu materiaalivahvuus. Aloitin pätkimällä laudat metrin pätkiksi helpomman käsittelyn mahdollistamiseksi. Minulla kun ei ole höyläysmahdollisuutta enkä ole kotiprojekteissa tarvinnut viimeisimmän siistiä pintaa niin tässäkin projektissa siistin pinnat vain sirkkelöimällä ja mitallistan ne samalla. Toki sirkkelin ollessa harrastelaite niin se tuo oman haasteensa mittatarkkuuksiin, mutta koitan nähdä asian näin, että lopputulos ratkaisee eikä absoluuttinen mittatarkkuus. Loppujen lopuksi Japanilaiset mestarisepät tekevät ja ovat tehneet satoja vuosia täydellisiä liitoksia käsityökaluilla (kova veto edes sivuta näitä mestareita omassa projektissa 😉 ). Joka tapauksessa, ensin halkaisen laudat keskeltä, jotta saan koneistetun pinnan jota vasten voin ajaa leveän pinnan seuraavaksi puhtaaksi. Näin saan ensimmäisen oletetun suorankulman aihioon. Lopuksi viimeistelin vielä loput pinnat, jotta aihiot olisivat mahdollisimman tasapaksuiset ja valmiina liimattavaksi. Tässä vaiheessa toki pyrin jättämään niin paljon ylimääräistä aihioihin kuin voi. Koska aihiot ovat ulkona säilytyksessä ja melkoisen kosteita niin puut pääsevät seuraavaksi sisätiloihin kuivumaan joksikin aikaa, jotta myöhempi kuivuminen ja kutistuma ei aiheuttaisi ongelmia.

Liimauksessa toki huomasin heti, että oletetut mitallistetut aihiot eivät olleet aivan täydellisiä, mutta reilu määrä puristimia vain niin lopputuloksesta sai melko hyvän. Aikani valikoin hyvät pätkät pareiksi ja varaosiksi/testipalikoiksi huonoimmat. Liimauksen aikoihin talvi tarjoili harvinaisia pakkasia mittarin huidellessa lämpimillään -15 asteessa, joten aihioiden kuivuminen sai jatkua sisätiloissa muutaman päivän.

Mitallistus

Seuraavaksi mitallistin metrin aihiot mahdollisimman lähelle toivottua 50×30 kokoa savuttaen lopulta melko hyvän 45×30 koon. Tässä vaiheessa muutin alkuperäistä suunnitelmaa sen verran, että päätin tehdä kaikista aihioista saman pituisia puhtaasta laiskuudesta ja ehkä kovasta pakkasesta sekä tällin muuttamisen vaivasta. Lukion matematiikan ja ruutuvihko CADin suunnitelmassa osien pituusero oli 6mm luokkaa ja sen vaikutus olisi lopulta melko pieni, joko korkeuteen tai ristikon leveyteen. Suunnittelun alkuvaiheessa jo tiestin että ergonomiasyistä korkeutta joutuu varmasti säätämään, joten muutos korkeudessa ei mullistaisi projektia. Joka tapauksessa tässä vaiheessa pätkin jalat ensin tasapituuteen ja lopuksi tein päädyt 17nasteen kulmaan. Jalkoihin päädyt saman suuntaisesti tietty ja yläsarjaan erisuuntaisesti. Olen tottunut näiden ”mitä sattuu” materiaalien ja olosuhteiden kanssa tekemään kulmasahaukset kahdella koneistuksella sillä koen sen helpompana. Ensin aihion pituus ja lopuksi stopparia vasten kaikki kulmat omina sahauksinaan. Tämä toimii ja vähentää virhemahdollisuuksia, kun enemmän ja vähemmän polvea vasten tehdään.

Ja sitten ne sormiliitokset. Tätä vaihetta voin sanoa hieman jännittäneeni, kuinka helposti tai vaikeasti nämä sitten oikeasti joutuu tekmään. Vaihtoehdothan olivat joko koneella tai käsin ja pahimmassa tapauksessa ensin koneella ja sitten toisen kerran käsin. Noh, tuulta päin vain. Sormiliitos näissä on melko iso sen ollessa tuon aihion korkeuden pituinen ja 10mm syvä/paksu. Liitoksen hahlon päädyin koneistamaan sirkkelillä tehtyä vastinetta apuna käyttäen. Vastineella sain ajettua uran tuohon 17 asteen kulmaan ja täysi syvyisenä. Ensin koneistin reunat ja lopun väliaineksen poistin vielä kahdella ajolla. Tämä teoriassa toimi hienosti, mutta vasteiden tukevuus hieman tuotti omia haasteitaan. Ei paljoa mutta sen verran, että manuaalista sovittamista joutuu kyllä tekemään.

Seuraavaksi oli vuorossa sitten tappien koneistus. Aluksi mietin näidenkin ajamista sirkkelillä samaa vastinetta käyttäen, mutta kuitenkin kunnioitus sirkkelin ominaisuuksiin on sen verran suuri etten turhaan halua erikoisia koneistuksia sillä tehdä. Päädyin tekemään koneistukset jyrsimellä ja 8mm tappiterällä. Tämä itse asiassa oli aivan oikea ratkaisu, koska mittatarkkuus tällä tavalla oli paljon parempi. Rakensin tällin tähän käyttäen kulmasahauksen hukkapätkiä, joiden avulla oli helppo kiinnittää koneistettava osa aina oikeaan kulmaan ja ohjuria vasten oli helppo koneistaa ura oikeaan kulmaan.

Näitä liitoksia koneistellessa talvesta sai kyllä nauttia täysin siemauksin viimassa ja rapsakassa 24 asteen pakkasessa. Hirveä oli hinku saada osat tehtyä, kun vapaaehtoisesti tuossa säässä teki. Kerran joutui ottamaan tauon käsien lämmittelyyn ja varpaiden sulattelua varten.

Seuraavana sitten oli vuorossa liitoksien viimeistely ja yhteensovittaminen. Loppujen lopuksi selvisin tästä vaiheesta todella pienellä työmäärällä. Koneistuksen virheet ja röpöt siivoutuivat terävällä taltalla ja viilalla. Tässä vaiheessa luonnollisesti merkitsin osat ja liitokset, jotta lopullinen kasaaminen sujuu kivuttomasti.

Seuraavaksi oli vuorossa vielä jalkojen kevennykset ja yläsarjan ristikkoliitos, joita tarvitsi koneistaa. Yläsarjan ristikkouran ajoin sirkkelillä samalla ajolla molempiin jolloin sarjoihin tuli automaattisesti samankokoinen ura. Ja kyllä muistin jopa ajaa toisen palikan heti aluksi toisin päin, jotta sopivat yhteen. Jalkojen kevennyksen ajamiseen rakensin mallineen johon sain jalan puristimella paikalleen ja kaikkiin jalkoihin samanlaisen koneistuksen mahdollisimman turvallisesti. Irtoavan kiilan kanssa piti vain olla tarkkana, että sen tökkäsi tikulla kauemmas terästä, kun se irtosi niin se ei päässyt putomaan kitaan. Päädyin lopulta ajamaan kevennyksen jalan taakse, jolloin jalka kapeni 45mm sta 35mm iin. Riittävä kevennys, jotta jalan muoto muuttui selkeästi, mutta se jäi vielä tukevaksi.

Istuimen kiinnitykseen tarvitsi tehdä levy, joka olikin alkuperäistä oletusta melkoisesti suurempi, josta syystä jouduin valitsemaan paksumman kiinnityslevyn, kuin alunperin suunnittelin. Levyllä sain istuimen 37x42cm kiinnitysreiät sopimaan kääntölevyn n.18x18cm reikiin. Löysin tallin hukkapaloista sopivan 18mm paksun koivuvaneripalan, joka oli aika roisin näköinen , mutta eiköhän se lopullisen pintakäsittelyn alle jää. Tämä myös aiheutti hieman lisätyötä myöhemmin, koska penkin korkeus muuttui vielä lisää oletetusta. Mitoitin ensin istuimen ja kääntölevyn kiinnitysreikien paikat levyyn. Istuin itsessään kiinnitetään m8 pulteilla ja kääntölevy m6 pulteilla ja muttereilla. Istuimen kiinnittämisessä levyyn oli omat haasteensa myöhemmin havaittuani ettei kiinalaisen putkirunkoisen istuimen kiinnityskohdat olleet ihan sitten kuitenkaan neliössä, mutta onneksi tästä selvittiin maltillisella säädöllä levyn reikiin.

Lopulta pääsin vaiheeseen jossa sain suoritettua koekasauksen niin pitkälle, että sain tarkistettua toteutuvaa mitoitusta ja verrattua sitä olemassa olevaan tuoliin. Lopullista korkeutta tuli lopulta n.500mm kun tavoitteellinen korkeus oli 450mm. Ennen lopullista kasaamista päädyin vielä lyhentämään jalkoja alapäästä valmiiksi 40mm jolloin korkeus asettunee lopulta tavoiteltuun 450mm, kun istuinta on hetki käytetty ja se on asettunut. Alkuperäinen ruutuvihkoCAD suunnittelu on melko suuntaa antava, kun monesti käytettävä (saatavilla oleva) materiaali muuttaa suunnitelmaa työn edetessä.

Kasaaminen

Sitten kasaamiseen. Kasaus oli loppujen lopuksi varsin kivuton prosessi. Liimasin yläsarjoihin aina jalan kerrallaan. Ennen liimausta vielä varmistin että liitoksen istuvuus on hyvä ja se asettuu oikein ilman runnomista. Ottaen huomioon käytetyn kaluston niin kulmaan tehdyt sormiliitokset istuivat lopulta todella hyvin ja tukipinnat kohtasivat paljon paremmin kuin odotin. Asettelin jalan paikalleen ensin käsivoimin ja sitten kiristin yhden puristimen tuntumalle ja naputtelin vielä vasaralla liitokset varmasti pohjaan ennen puristimen lopullista kiristämistä ja toisen puristimen lisäämistä. Toistin saman toisille jaloille. Jalkojen liimauksien kuivuttua varmistin vielä liitokset lisäämällä jokaiseen liitokseen kaksi 8mm poratappia jotka liimasin paikoilleen. Tappien jälkeen liimasin kootut jalat vielä ristiin ja varmistin niiden olevan suorassakulmassa.

Lopuksi mitoitin kääntölevyn kiinnityspulttien paikat ja porasin reiät. Toki siis yhden rei’istä porasin johonkin arvottuun merkkiin, jonka jouduin vielä paikkaamaan pyörötapilla, mutta luotetaan sen jäävän piiloon. Kääntölevyn kiinnitin m5 läpipulteilla yläsarjaan, joka myös samalla toimii jäykistimenä ristikolle. Jos tuntuu että jaloissa ilmenee notkumista niin täytyy vielä mahdollisesti lisätä vahviketta ristiliitoksen ympärille, mutta ainakaan koekäytön pohjalta siihen ei kyllä ole tarvetta.

Kokoonpano sujui odotetun mutkattomasti jos ei lasketa sitä huomioon että tarvittavia pultteja ei millään meinannut löytyä omista varastoista riittävästi. Neljä kun oltaisi tarvittu per mitta niin yleensä löytyi se kolme, joten jouduin muutamankin pultin pätkimään pidemmistä.

Nyt tehdyn kasaamisen pääasiallinen tarkoitus on saada tuoli käyttöön, jotta pääsen sovittamaan geometriaa tietokonepöydälle ja testaamaan rakenteiden kestoa. Kaikki viimeistely on käytännössä vielä tekemättä eli tappien lyhennykset, pintojen viimeistely sekä pintakäsittely. Puhumattakaan tuon kiinnitysvanerilevyn muotoilusta, joka on vielä varsin rujon näköinen. Sallin itselleni jättää projektin tähän tilaan odottamaan kevättä ja parempia ilmoja, jotta viimeistelyhionnat ja koneistukset saan tehtyä pihalla palelematta. Ajatuksissa olisi mahdollisesti kokeilla maalata ruiskulla jalka kokonaisuudessaan, jota en muualla pystykään tekemään kuin pihalla sen koon vuoksi (ei siis mahdu korien maalauskaappiin). En olekaan monimuotoisen valmiin tuotteen päälipintoja ruiskulla maalannutkaan, joten tämä voisi hyvin mennä harjoituksesta siinä.

Koeistunnan lopputulos

Saatuani tuolin nippuun ja päästyäni istumaan siinä ensimmäisen kerran täytyy myöntää, että fiilis oli hyvä. Mitoitus tuntui onnistuneen ensimmäisellä yrittämällä. Sen lisäksi että korkeus tuntuu itselle istuessa juuri oikealta ja jalat ylttyy hyvin maahan jolloin istuimen etureuna ei paina polvitaipeita. Toinen hieman epäilyä herättänyt mitoitus eli kääntölevyn sijainti etu-takasuunnassa, joka vaikuttaa painopisteen asettumiseen suhteessa jalkaan osui myös kerralla oikein. Penkin selkänojaan saa ongelmitta nojata huoletta kaikissa asennoissa joissa se on vielä miellyttävää. Mahdolliset keikkaamiset saa aikaan vasta sellaisilla selkänojan kallistuskulmilla ettei niitä voi käytännössä käyttää. Täytyy tuolia nyt käyttää tietokoneen kanssa normaalisti, jotta pääsee ajatukseen siitä miten tuo istuimen korkeus suhtautuu pöytätasoon. Pöydän tein aikanaan varsin matalaksi juuri huomioidakseni, että tällainen pönkä pystyisi sitä ergonomisesti käyttämään. Penkin korkeuden säätö onnistuu varsin helposti esimerkiksi holkeilla istuimen ja kiinnityslevyn väliin jos tulee tarvetta korkeutta myöhemmin lisätä. Suuria muutoksia siihen kuitenkaan ei nykyisen testin pohjalta tarvitse tehdä.

Loppujen lopuksi kovistakin pakkasista huolimatta tämä projekti oli pitkästä aikaa varsin piristävä ja hyvää mieltä tuottava. Sain tehdä jotain itsesuunniteltua siihen pisteeseen asti valmiiksi kun oli tarkoituskin.

Kiitos jos jaksoit lukea tämänkin kertomuksen tänne loppuun asti.

Palataan siis tähän projektiin vielä ehkäpä tämän 2024 vuoden puolella.